Kanavatyömaa maksoi Yhdysvalloille 375 miljoonaa dollaria.[4] Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson avasi 82 kilometriä pitkän Atlantin ja Tyynenmeren yhdistävän kanavan liikenteelle 15. elokuuta 1914.[2] Matka Yhdysvaltain rannikolta toiselle lyheni kanavan myötä noin 15 000 kilometrillä.[9]

Ajatus kanavan sijoittamisesta Nicaraguaan oli myös ollut esillä, sillä maan suurimmalta järveltä Nicaraguanjärveltä ei olisi ollut vaikeata päästä Karibianmereltä Tyynellemerelle. Kanava kuitenkin rakennettiin Panamaan, sillä kannas on siellä kapeampi kuin missään muualla Keski-Amerikassa. Vuoteen 1889 mennessä ranskalaisten hanke oli törmännyt moniin ongelmiin. Lukuisat onnettomuudet, kanavan yhtiön rahoituskriisi ja korruptioskandaalit pakottivat Ranskan luopumaan keskeneräisestä kanavahankkeesta vuoden 1889 lopussa.[1] Vuonna 1903 Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt osti Ranskalta keskeneräisen kanavatyömaan hintaan 40 miljoonaa dollaria. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1904, ja kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914.[2]